Syksyn piha-askareiden rinnalla iltojen jo alkaessa hämärtää myös Nikkarointinurkka ryhtyi pikku hiljaa siirtymään sisätiloissa puuhastelun pariin. Ensimmäisenä työkohteena oli noin vuoden verran suunnitteilla olleen kotiteatterihuoneen rakentaminen kotiimme.
Taloomme oli jo rakennusvaiheessa tehty varaus viihdetilalle, mikä tarkoitti käytännössä erään huoneen edestä neljään nurkkaan sekä keskelle taakse rakenteiden sisään vedettyjä muoviputkia kaiuttimien ja projektorin siistin jälkiasennuksen mahdollistamiseksi.
Jälleen kerran yksi nopea ja helppo homma osoittautui noin neljän kalenterikuukauden askareeksi alusta loppuun laskettuna ajanjaksona. Ensimmäisenä tehtävänämme oli selvittää, miten putkitus oli välipohjaan ja seinärakenteisiin vedetty. Tästä kun ei ollut missään talon piirroskuvissa minkäänlaista dokumenttia olemassa. Ajattelimme että kätevintä olisi puhaltaa putkeen paineilmaa ja tunnustella mistä ilma tulee ulos. Tällä periaatteella putkituksen yllättävä logiikka hahmottuikin melko nopeasti: kaikki kaiutinpisteet niin edestä kuin takaa oli vedetty ensin keskelle taakse jakorasiaan, josta lähti kaksi erillistä putkea huoneen etuosaan. Lisäksi projektorin kaapelille oli suoraan oma vetonsa.
Tämän päättelyn jälkeen pääsimme laskemaan kaapelitarvetta ja muutenkin miettimään kotiteatterin laitteistokonfiguraatiota. Muutama ilta vierähtikin leppoisasti lueskellen keskustelupalstojen kirjoittelua aiheesta, selaillessa eri kauppiaiden valikoimia ja hinnastoja sekä vertaillessa kaiuttimien ja projektorien teknisiä ominaisuuksia.
Päädyimme laitteistossa Epson TW-5910 3LCD 3D -tykkiin ja kaiuttimissa Tangentin Evo-sarjan E5 (etu- ja takakaiuttimet), E24 (keskikaiutin) ja E10-malleihin (subwoofer). Lisäksi tarvittiin kattokiinnitystelineet etu- ja takakaiuttimille sekä projektorille, 50 metriä kaiutinkaapelia sekä 8 metrin HDMI-kaapeli tykiltä kotiteatterivahvistimeen, jonka virkaa ajattelimme neljä vuotta vanhan Yamaha RX-V573:n hoitavan vielä kunnialla. Tämän paketin hinta osui kohtuulliseen 2000 euron luokkaan laadun ollessa myös kohtuullista keskitasoa. Tosihifistille tosin tuolla hinnalla ei irronne kuin vasta yksi diskanttielementti...
Laitteistokonfiguraatiossa teknisten ominaisuuksien ja hinnan lisäksi tärkeä arviointikriteeri etenkin kaiuttimien osalta oli myös esteettinen tekijä. Tangentin sarja edusti selkeää skandinaavista muotoilua, ja vaihtamalla etulevyt sen sai kokonaan valkoiseksi ja näin huoneemme sisutukseen täydellisesti uppoavaksi.
Kun laitteet olivat kaikki kohteessa, oli testauksen aika. Ensin tykki HDMI:llä kiinni vahvistimen kautta ohjelmalähteisiin (AppleTV ja HD-digiboxi), kaiuttimet vahvistimeen ja voila, edessämme oli 110-tuumainen kuva jota haltioituneena tuijotimme.
Tästä alkoikin hieman pidemmän aikaa vienyt viimeistelyvaihe: tykin kattoon asentaminen onnistui vasta toisella telineellä ensimmäisen osoittautuessa tykin kanssa epäyhteensopivaksi leluksi. Ylivoimaisesti tuskallisinta oli kuitenkin HDMI:n pujottaminen välipohjassa olevaan putkeen; HDMI-liittimen läpimitan ollessa noin 19 mm ja putken halkaisijan 17 mm, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin laittaa johto poikki ja kolvata jokainen seitinohut johdin uudelleen kiinni pujotuksen jälkeen. Sähkömies ehdotti ensin että olisimme tehneet homman itse, mutta lopulta ammattimieheltäkin askareeseen tuhrautui tehokasta työaikaa yhteensä 6 tunnin luokkaa ja kalenteriaikaa pari viikkoa. Ja tulivatpa suojaukset tehtyä varmasti kunnolla ja signaalin häiriöttömyyden suhteen voimme olla levollisin mielin.
Toinen harmaita hiuksia aiheuttanut ongelma syntyi, kun kuvasignaali ei jonkin aikaa HD-elokuvista nautittuamme enää yhtenä päivänä näkynytkään. Ongelman ytimeksi paljastui lopulta parin viikon pään raapimisen jälkeen vanha Yamaha, jonka HDMI 1.2 -standaria tukevat tekniikka ei mitä ilmeisimmin kyennyt 1080p-signaalia välittämään AppleTV:ltä tykille. Helppo korjaus tähän oli 400 euron satsaus uuteen Denon AVR-X1000:iin, jonka myötä ongelmat poistuivat kuvasta mutta myös äänimaailma tasapainottui etenkin subbarin ohjauksen osalta Denonin erinomaisen äänitilan optimointilogiikan ansiosta.
Tähän episodiin liittyi mielenkiintoisena eräs 45-minuuttinen puhelinsoitto Apple:n lontoonkieliseen tukipalveluun: paikallistettuamme ongelman olevan nimenomaan siinä ettei 1080p-signaali kulje Yamahan läpi, huomasimme ihmeeksemme että iTunesin kautta vuokratut, Apple:n 1080p-tarkkuuksisiksi väittämät elokuvat kuitenkin toistuivat laitteistollamme. Tukipalvelussa korrekti nuorimies selvitti ongelmaa tinkimättömän analyttisesti ja asiakaslähtöisesti todeten lopuksi, että hänen nähdäkseen kaikki Suomeen välitettävät iTunes-elokuvat todellakin ovat tiedostokokoon perustuen 720p-tarkkuudella, vaikka palvelu toista väittää. Sovimme että hän välittää palautteen eteenpäin ja yrittää etsiä jonkin 1080p-tasoisen elokuvan jota voisin testata. Noin 10 minuuttia puhelun päätyttyä sain kuitenkin lyhyen sähköpostiviestin, jossa kyseinen asiakaspalveluhenkilö pahoitteli sekaannustaan ja vakuutti että elokuvat todellakin ovat 1080p-laatua keskustelutaan asiasta esimiestensä kanssa. Kyseisestä palvelutapahtumasta jäi eittämättä hiukkasen halju maku suuhun, mutta täytyy todeta että muuten Applen palvelu on erinomainen striimaten häiriöttä HD-tasoista kuvaa ja dolby digital monikanavaääntä jopa 10M adsl-yhteytemme läpi.
Elokuussa alkaneen projektin hedelmistä pääsimme lopulta siis nauttimaan marras-joulukuun taitteessa. Mutta kyllä olemme nauttineetkin! Kirsikaksi kotiteatterikakkuun halusimme vielä valkokankaan, mutta se projeki onkin oman kirjoituksensa arvoinen keissi.
Nikkarointinurkka suosittelee että pohdit näitä näkökulmia kotiteatteria rakentaessasi:
Taloomme oli jo rakennusvaiheessa tehty varaus viihdetilalle, mikä tarkoitti käytännössä erään huoneen edestä neljään nurkkaan sekä keskelle taakse rakenteiden sisään vedettyjä muoviputkia kaiuttimien ja projektorin siistin jälkiasennuksen mahdollistamiseksi.
Jälleen kerran yksi nopea ja helppo homma osoittautui noin neljän kalenterikuukauden askareeksi alusta loppuun laskettuna ajanjaksona. Ensimmäisenä tehtävänämme oli selvittää, miten putkitus oli välipohjaan ja seinärakenteisiin vedetty. Tästä kun ei ollut missään talon piirroskuvissa minkäänlaista dokumenttia olemassa. Ajattelimme että kätevintä olisi puhaltaa putkeen paineilmaa ja tunnustella mistä ilma tulee ulos. Tällä periaatteella putkituksen yllättävä logiikka hahmottuikin melko nopeasti: kaikki kaiutinpisteet niin edestä kuin takaa oli vedetty ensin keskelle taakse jakorasiaan, josta lähti kaksi erillistä putkea huoneen etuosaan. Lisäksi projektorin kaapelille oli suoraan oma vetonsa.
Tämän päättelyn jälkeen pääsimme laskemaan kaapelitarvetta ja muutenkin miettimään kotiteatterin laitteistokonfiguraatiota. Muutama ilta vierähtikin leppoisasti lueskellen keskustelupalstojen kirjoittelua aiheesta, selaillessa eri kauppiaiden valikoimia ja hinnastoja sekä vertaillessa kaiuttimien ja projektorien teknisiä ominaisuuksia.
Päädyimme laitteistossa Epson TW-5910 3LCD 3D -tykkiin ja kaiuttimissa Tangentin Evo-sarjan E5 (etu- ja takakaiuttimet), E24 (keskikaiutin) ja E10-malleihin (subwoofer). Lisäksi tarvittiin kattokiinnitystelineet etu- ja takakaiuttimille sekä projektorille, 50 metriä kaiutinkaapelia sekä 8 metrin HDMI-kaapeli tykiltä kotiteatterivahvistimeen, jonka virkaa ajattelimme neljä vuotta vanhan Yamaha RX-V573:n hoitavan vielä kunnialla. Tämän paketin hinta osui kohtuulliseen 2000 euron luokkaan laadun ollessa myös kohtuullista keskitasoa. Tosihifistille tosin tuolla hinnalla ei irronne kuin vasta yksi diskanttielementti...
Laitteistokonfiguraatiossa teknisten ominaisuuksien ja hinnan lisäksi tärkeä arviointikriteeri etenkin kaiuttimien osalta oli myös esteettinen tekijä. Tangentin sarja edusti selkeää skandinaavista muotoilua, ja vaihtamalla etulevyt sen sai kokonaan valkoiseksi ja näin huoneemme sisutukseen täydellisesti uppoavaksi.
Kun laitteet olivat kaikki kohteessa, oli testauksen aika. Ensin tykki HDMI:llä kiinni vahvistimen kautta ohjelmalähteisiin (AppleTV ja HD-digiboxi), kaiuttimet vahvistimeen ja voila, edessämme oli 110-tuumainen kuva jota haltioituneena tuijotimme.
Tästä alkoikin hieman pidemmän aikaa vienyt viimeistelyvaihe: tykin kattoon asentaminen onnistui vasta toisella telineellä ensimmäisen osoittautuessa tykin kanssa epäyhteensopivaksi leluksi. Ylivoimaisesti tuskallisinta oli kuitenkin HDMI:n pujottaminen välipohjassa olevaan putkeen; HDMI-liittimen läpimitan ollessa noin 19 mm ja putken halkaisijan 17 mm, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin laittaa johto poikki ja kolvata jokainen seitinohut johdin uudelleen kiinni pujotuksen jälkeen. Sähkömies ehdotti ensin että olisimme tehneet homman itse, mutta lopulta ammattimieheltäkin askareeseen tuhrautui tehokasta työaikaa yhteensä 6 tunnin luokkaa ja kalenteriaikaa pari viikkoa. Ja tulivatpa suojaukset tehtyä varmasti kunnolla ja signaalin häiriöttömyyden suhteen voimme olla levollisin mielin.
Toinen harmaita hiuksia aiheuttanut ongelma syntyi, kun kuvasignaali ei jonkin aikaa HD-elokuvista nautittuamme enää yhtenä päivänä näkynytkään. Ongelman ytimeksi paljastui lopulta parin viikon pään raapimisen jälkeen vanha Yamaha, jonka HDMI 1.2 -standaria tukevat tekniikka ei mitä ilmeisimmin kyennyt 1080p-signaalia välittämään AppleTV:ltä tykille. Helppo korjaus tähän oli 400 euron satsaus uuteen Denon AVR-X1000:iin, jonka myötä ongelmat poistuivat kuvasta mutta myös äänimaailma tasapainottui etenkin subbarin ohjauksen osalta Denonin erinomaisen äänitilan optimointilogiikan ansiosta.
Tähän episodiin liittyi mielenkiintoisena eräs 45-minuuttinen puhelinsoitto Apple:n lontoonkieliseen tukipalveluun: paikallistettuamme ongelman olevan nimenomaan siinä ettei 1080p-signaali kulje Yamahan läpi, huomasimme ihmeeksemme että iTunesin kautta vuokratut, Apple:n 1080p-tarkkuuksisiksi väittämät elokuvat kuitenkin toistuivat laitteistollamme. Tukipalvelussa korrekti nuorimies selvitti ongelmaa tinkimättömän analyttisesti ja asiakaslähtöisesti todeten lopuksi, että hänen nähdäkseen kaikki Suomeen välitettävät iTunes-elokuvat todellakin ovat tiedostokokoon perustuen 720p-tarkkuudella, vaikka palvelu toista väittää. Sovimme että hän välittää palautteen eteenpäin ja yrittää etsiä jonkin 1080p-tasoisen elokuvan jota voisin testata. Noin 10 minuuttia puhelun päätyttyä sain kuitenkin lyhyen sähköpostiviestin, jossa kyseinen asiakaspalveluhenkilö pahoitteli sekaannustaan ja vakuutti että elokuvat todellakin ovat 1080p-laatua keskustelutaan asiasta esimiestensä kanssa. Kyseisestä palvelutapahtumasta jäi eittämättä hiukkasen halju maku suuhun, mutta täytyy todeta että muuten Applen palvelu on erinomainen striimaten häiriöttä HD-tasoista kuvaa ja dolby digital monikanavaääntä jopa 10M adsl-yhteytemme läpi.
Elokuussa alkaneen projektin hedelmistä pääsimme lopulta siis nauttimaan marras-joulukuun taitteessa. Mutta kyllä olemme nauttineetkin! Kirsikaksi kotiteatterikakkuun halusimme vielä valkokankaan, mutta se projeki onkin oman kirjoituksensa arvoinen keissi.
Nikkarointinurkka suosittelee että pohdit näitä näkökulmia kotiteatteria rakentaessasi:
- Mieti mitä haluat elokuvaelämykseltäsi ja paljon olet siihen valmis sijoittamaan. Niin tykeistä kun audiolaitteista puhuttaessa vain taivas on rajana hinnan kasvaessa jyrkemmällä kulmakertoimella kuin tavallisen harrastajan havaitseman kuvan- ja äänenlaatu. Myös huoneen akustiikka kannattaa huomioida, varo ettet rakenna kumisevaa tynnyriä.
- LCD vai DLP? 3D? 4K? Heittoetäisyys? Mitä häh? Projektoritekniikoissa on yllättävän paljon eroja ja koulukuntia löytyy molempien puolesta ja vastaan. DLP-projektori karsiutui meillä pois laskuista sillä havaitsimme ja koimme sateenkaari-ilmiön katselunautinnon kannalta haitalliseksi. 4K-tarkkuuteen yltäviä ohjelmalähteitä saanemme vielä jokusen vuoden odotella, mutta 3D tekee kovalla vauhdilla tuloaan myös kotikäytössä oleviin laitteisiin. Edullisissa tykeissä kuvan koon säätäminen tapahtuu pitkälti säätämällä projektorin linssin etäisyyttä projisointipinnasta ja zoomilla on vain rajattu mahdollisuus hienosäätää kuvan tuumamäärää. Netistä löytyy onneksi tähän näppäriä laskureita antamaan osviittaa.
- Varmista laitteistosi yhteensopivuus. Helpoin tapa on varmistaa että kaikki laitteet ja kaapelit ovat peräisin samalta aikakaudelta, jolloin ne mitä todennäköisimmin tukevat myös samoja standardeja. Sitten jos kuva ei näy tai ääni kuulu, ei kun kaikki vaihtoon... no, ehkei nyt ihan suorilta näin kuitenkaan kannata tehdä. Totuus kuitenkin on, että palvelu- ja laitteistoteknologian kehittyessä huimaa vauhtia on vaarana että uusi laitteistosi käy vanhaksi muutamassa vuodessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti