Patioprojekti

Kevään taittuessa kesäksi hommat karkasivat lapasesta ja bloggailu siinä tohinassa jäi jalkoihin. Pahoittelut tästä, hyvät lukijat, mutta nyt odotuksenne palkitaan: tulen seuraavissa blogikirjoituksissa julkaisemaan riemukkaan potpurin koko kesän puuhasteluista!

Aloitetaanpa siis tästä.

Muurin viimeistelyn jälkeen oli vuorossa pikku laajennuksen tekeminen taloomme rakennusvaiheessa laitettuun terassiin. Tai, oikeastaan, olemassa ollutta 30 m2 terassia tuli laajennettu 50 m2 maanvaraisella patiolla.

Pation suunnittelu lähti liikkeelle perustusten pohtimisesta. Tähän luonnollisesti vaikutti suuresti maapohjan koostumus paikassa jossa patio tuisi sijaitsemaan. Vaikka maaperä tässä kohtaa onkin melko savista, mutta sijainti ylärinteessä, päädyimme ratkaisussamme kevyen perustuksen rakentamiseen. Tähän kannusti toistaalta ratkaisun yksinkertaisuus ja edullisuus verrattuna koko alueen maa-ainesten vaihtamiseen 50 cm syvyyteen saakka, toisaalta myös rautakaupan asiantuvan oloisen myyjän konsultaatio sekä keskustelut työkaverin kanssa, joka oli päätynyt samankaltaiseen ratkaisuun paria vuotta aiemmin ja patio heillä oli pysynyt hyvin paikallaan.

Perustusratkaisuksi tuli siis 30 x 30 cm betonilaatta, jonka päälle 24 x 24 pilariharkko, johon 2 x 5" painekyllästetystä juoksut kulmaraudoilla kiinni. Jotta pation kannen korkeus saatiin haluttuun tasoon lähelle maanpintaa, piti jokainen perustuspiste kaivaa noin 40 cm syvyyteen. Näitä monttuja pihaan tulikin sitten yhteensä noin 50 kpl, jotta rakenteen tukevuuden edellyttämä tiheys 1 tukipiste per neliö saavutettiin.

Urheiluhengessä ajattelimme noiden monttujen syntyvän ilta- ja viikonloppupuhteena. Mutta mutta; maa-aineksen savisuuden lisäksi oli pinnan alla "melko" kivistä, ja päänupin kokoisia murikoita tuli kammettua pois monttujen tieltä yhteensä arviolta 30-40 kpl. Parin-kolmen viikon puurtamisen tuloksena syntyneen 22 montun jälkeen tulimme lopulta järkiimme ja tilasimme paikalle kaivurin, joka kaivoikin loput montut pihaan reilussa tunnissa.

Tämän jälkeenkin laatta-harkko parien asentaminen monttuun oikeille linjoille ja haluttuun korkeuteen kävi ihan oikeasta työstä. Koron säätämisessä käytimme hiekkaa ja lopulta montut täytettiin sepelillä ja hiekalla.

Juoksujen asentamisen jälkeen alkoikin usko projektin valmistumiseen jälleen palailla pienen epätoivon ajan jälkeen. Kansilautana käytimme painekyllästettyä 28 x 120 tavaraa, jota patioon upposi lähemmäs 500 jm. Kansilautojen raoksi asennusvaiheessa päädyimme 5 mm välykseen, jotta lautojen kuivuessa raot eivät kasvaisi tolkuttomiksi. Runkojuoksujen ja kannen väliin laitoimme lisäksi osaan aluetta kesämökiltä löytynyttä paperikoneen viiraa ja loppuun pensasaidan aluseenkin hyödynnettyä maisemointikangasta, jotta ajan saatossa lautojen raosta ei kävisi pukkaamaan rikkaruohoa läpi.

Kansi syntyikin muutamassa päivässä 5 x 70 terassiruuveja touhuun huvetessa kaikkiaan pari tuhatta kappaletta.

Kokonaisuudessaan tämänkin homman toteutus oli olettamaamme monin verroin työläämpi kestäen parin viikon sijaan kaikkiaan noin parisen kuukautta. Puupihan sijaan vaihtoehtonamme oli alun perin myös pihan kiveäminen, mutta kivi materiaalina sekä saamamme 8000 - 10 000 euron suuruiset urakkatarjoukset saivat lopulta kallistumaan puuvaihtoehdon puolelle. Pation kokonaiskustannukseksi muodostui noin 2500 euroa (materiaalit + ulkopuolinen työ) ynnä tietysti sataluvuille tunneissa kumuloitunut oma työ. Mutta kyllä kelpasi loppukesästä istuskella itse tehdyllä laajennoksella ja nauttia virvokkeita! Ja saipa patiomme ihailua osakseen myös lukuisilta ystäviltämme sekä ohikulkijoilta.

Loppuun Nikkarointinurkan vinkit patioprojektin kokemuksista rikastuneena:

• Käytä kaikissa isommissa kaivuutöissä töissä kaivuria. Vinkki on sama kuin edellisessä mutta harvinaisen totta ja ansaitsee jälleen ykkösmaininnan. Ehkäpä toisesta kerrasta jo opimme muistamaan, että parinsadan euron kustannus todellakin maksaa itsensä moninverroin takaisin. Ja samalla kun tilaat koneen tontille, voit teettää myös pienet kaivuutyöt sivussa. Mekin kaivatimme tällä kertaa myös istutuskuopat marjapensaille ja hedelmäpuille.
• Perusta kunnollinen työpiste. Sahaustöihin olisi kannattanut rakentaa kunnon pukit, joiden päällä lautojen sahaaminen olisi melko todennäköisesti säästänyt tässäkin projektissa muutaman kiropraktikko- ja fysiöterapiakäynnin kustannukset, ajan, vaivan ja ennen kaikkea terveyden. Kansilautojen asentaminen kontallaan puhumattakaan lapionheiluttelusta ja maa-ainesten kottikärräämisestä kuormittivat jo nekin selkää enemmän kuin riittävästi.
• Hanki riittävästi materiaaleja kerralla. Tässäkin projketissa olisi voinut säästää pari työpäivää miettimällä tarkemmin etukäteen ja pari askelta pidemmälle, mitä kaikkea ja kuinka paljon kaupasta tarvitsee hankkia.

Alkukesän aitahommia

Tänä vuonna lumien sulamisen viivästyttyä ehdittiin meidän kodin suunnittelupöydällä laatia jos jonkinlaista askaretta tälle kesälle. Päällimmäisinä listalla on tonttimme aitaaminen sekä yläpihan pation laajentaminen. Hommat olisi tarkoitus saada pakettiin ennen heinäkuun kesälomia, jotta silloin ehtisi myös nauttimaan kesästä ja työn hedelmistä.

Puuhailut aloitettiin toukokuun alussa, kun naapurin kanssa yhdessä ryhdyttiin laittamaan pensaista aidannetta yhteiselle rajalle. Lajikkeeksi valikoitui suosittu isotuomipihlaja, jonka pitäisi saavuttaa parin metrin korkeus jopa kahdessa vuodessa. Istutusta varten kaivettiin paikasta ja suunnitellusta aitakorkeudesta riippuen 40 cm leveä ja 30 - 60 cm syvä ojanne, joka täytettin uudella mullalla ja peitettiin maisemointikankaalla.



Ojanne odottelemassa multatäyttöä.

Taimet istutettiin kankaaseen tehtyihin reikiin 33 cm välein. Reunustimme myös oman tonttimme takapihan kokonaan samalla aidanteella, ja 230 taimen operaatioon kuluikin leppoisasti kaikkiaan pari toukokuista viikonloppua.




Aitataimet istutettuna maisemointikankaan aukkoihin.

Tonttimme sijaitsee rinteessä, mikä luo omat haasteensa aidannepengerrysten tekemiseen. Törmäsimme tähän ylärinteen puoleisella sivustalla, jossa parhaimmillan ojanteen reunojen välinen korkeusero lähenteli 80 cm. Ratkaisuksi tähän keksimme korottaa tontin puoleista reunaa lohkomuurikivillä, ja ylärinteen puolelta kärräsimme jonkin verran kaivuutyössä nostettuja maa-aineksia pois paikalta. Koska tämä idea syntyi ojanteen kaivuun ja sovitun istutusajankohdan väliviikolla, emme ehtineet rakentaa varsinaista muuria paikoilleen vaan tilapäisratkaikuksi maamassoja tukemaan rakensimme raakalaudasta yksinkertaiset seinämät. 

Seuraavana viikonloppuna oli kivitöiden vuoro. Muuri alkoikin nousta mukavan ripeää tahtia, kunhan pohjatyöt saatiin valmiiksi. Kaivoimme ja kärräsimme pintamaat pois noin 10 cm syvyyteen saakka ja pohjalle laitoimme kankaan, jonka päälle hiekan. Perustuksen pitäisi olla riittävä, sillä muurin korkeudeksi tulee vain noin 30 - 50 cm; ensi keväänä tiedämme sitten asian oikean laidan.

Kivet loppuivat harmillisesti hieman kesken, sillä päätimme työn aikana tehdä muurin vasemaan reunan porrastuksesta alun perin suunniteltua jämäkämmän. Tätä päätöstä tuskin tulemme katumaan, kun tarvittavat lisäkiviparit on helppo hankkia paikallisesta rautakaupasta ja ne löytävät nopeasti paikkansa valmisteltuun pohjaan.

Loppuun vielä Nikkarointinurkan vinkit näihin askareisiin:

• Teetä vähänkin isommat kaivuutyöt koneella, koska on mahdotonta tietää mitä mullan alta löytyy. Kun kone on tontilla, kannattaa miettiä myös seuraavat kaivuutyöt ja kaivattaa ne samalla. Pieni lisäkustannus maksaa itsensä takaisin monin kerroin, kun ei tarvitse lapiolla nostella oman päänsä kokoisia kivenmurikoita maan syövereistä.
• Muokkaa suunnitelmaasi työn edetessä. Harrastelijan on vaikea tietää kaikkia yksityiskohtia etukäteen, sillä vaikka netistä löytyykin kattavia työohjeita hommaan kuin hommaan, on jokainen kohde kuitenkin ainutlaatuinen. Ja mieluumminhan sitä kannattaa tehdä kerralla hyvä kuin harmitella myöhemmin tai pahimmassa tapauksessa purkaa luomukset ja tehdä uudelleen.
• Varaa tarpeeksi aikaa ja kerro se siltikin vielä kolmella. Tämä ohje on sinänsä yleispätevä kaikkeen harrastelijahommiin, tekeminen ottaa aina oman aikansa ja sen lomassa kannattaa jokunen taukokin muistaa pitää, ettei harrastelu muutu turhan ryppyotsaiseksi suorittamiseksi.